Polvisukat

Tänään sain neulottua tytön polvisukat valmiiksi. Hän valitsi näihin värin ja mallin, joka löytyi Novitan 7 veljestä -lehdestä (ilmestynyt 2012). Elämäni aikana olen kyllä neulonut sukkia yhden jos toisenkin parin, mutta nämä olivat ensinmäiset jotka aloitin sukan kärjestä. Enkä aiemmin ole neulonut tiimalasikantapäätäkään eli taas on opittu uutta. Olen jotenkin mieltänyt kärjestä aloitettavan sukan neulomisen hankalaksi mutta eihän se sitä ollutkaan.

Varpaille lämmikettä

Poika on tykännyt kovasti neulomistani jämälankasukista ja koska niitä kerän loppuja aina vaan piisaa niin neuloin hänelle taasen sukat. Tämän näköiset tuli tällä kertaa. Kyllä näillä pakkasilla villasukille onkin käyttöä. Seuraavana ovat vuorossa tyttären polvisukat joita tänään jo aloittelin.

Bunka-kirjontaa

Joskus vuosia sitten ostin kädentaitomessuilta bunka-kirjontapakkauksen. Olin innoissani kirjonut kuvion jo melkein valmiiksi, sitten se oli jostain syystä unohtunut kaapin perukoille. Nyt sen sitten kirjoin valmiiksi ja olikin nopeaa ja ihan hauskaa puuhaa. Näitä olisi kiva tehdä lisääkin mutta myydäänkö bunka-kirjontapakkauksia enään missään?

Vain kaksi palaa

Virkkausohjeessa oli tehty 256 palaa ja niistä 100x100 cm:n kokoinen liina. Minä tyydyin vain kahteen palaan joista valmistui juuri sopiva liina suorakaiteen muotoiselle pikku tarjottimelle.
Tämä oli tälläinen pieni välityö joka valmistui nopeasti. Keskeneräisiäkin on muutama, minulla kun on aina tapana tehdä useampaa yhtäaikaa mutta palaillaan niihin sitten kun valmistuvat.

 

Kolmijalkainen vanha tinakippo on viimeisin kirppislöytö. Kukat ovat kuivattuja oreganon kukintoja.

Kukkasia ja verhonpidikkeet

Joulun aikaan sain ison ja komeasti kukkivan perhoskämmekän. Sitä olenkin ihaillut sitten ihan päivittäin, on se vaan kaunis. Nyt täytyy pitää peukut pystyssä että saisin sen menestymään ja kukkimaan mahdollisimman kauan.

Amarylliksen sipulin ostin joulun jälkeen alennusmyynnistä. Se oli istutettu kauniiseen lasimaljaan ja maksoi alle kolme euroa. En miettinyt hetkeäkään vaan nappasin mukaani. Sen kukintaa vielä odottelen.

Joskus se on kyllä pienestä kiinni että sisustukseen saa uutta ilmettä. Vanhat olohuoneen verhot muuttuivat oikein juhlaviksi kun keksin ommella niille pitsinauhasta tuollaiset pidikkeet tai verhotampeiksihan niitä sanotaan.