Huoletonta tunnelmaan

Kaikkihan tietävät kuinka tarkkana lapsi- ja lemmikkiperheissä täytyy olla kynttilöiden kanssa. Meilläkin kynttilöiden poltto on vähentynyt varsinkin sen jälkeen kun talouteen tuli kissa. Aiemmin jo kertaalleen kävin Tokmannilla hypistelemässä isoja led-kynttilöitä jotka silloin vielä jäivät hyllyyn. Sen verran ne kuitenkin houkuttivat että eilen sitten kävin niitä ostamassa, olivat tarjouksessa kolme kappaletta kymmenellä eurolla.

Eiväthän nämä tietenkään ole oikeiden kynttilöiden veroisia, mutta tosi käteviä silloin kun ei ehdi jatkuvasti olla vieressä vahtimassa. Pattereilla toimivat ja näissä on myös ajastintoiminto, jolla ne saa palamaan kuusi tuntia kerrallaan joten sammuttamisestakaan ei tarvitse huolehti jos ei halua.
Näiden lähellehän voi myös laittaa aivan erilailla kaikenlaisia koristeita kuin oikeiden kynttilöiden, kun ei tarvitse pelätä koristeiden syttymistä.

Gluteenittomat kookospikkuleivät

Laitanpa tänne taas vaihteeksi hyvän ja helpon leivontaohjeen. Alkuperäinen ohje on jostain vanhasta Kotivinkki-lehdestä. Minä olen puolittanut ohjeen ja omana lisäyksenä on koristeraidat tummalla suklaalla. Toki suklaa antaa lisämakuakin.

Tarvitset noin 20 pikkuleipään:

1 kananmunan
1 dl sokeria
125 g kookoshiutaleita

koristeluun 25 g tummaa suklaata

Vatkaa muna ja sokeri vaahdoksi. Lisää vaahtoon kookoshiutaleet. Ota seoksesta ruokalusikalla nokareita  ja laita leivinpaperille. Painele lusikalla litteäksi. Paista pikkuleipiä uunin keskiosassa 180 asteessa noin 10 min. Valuta jäähtyneiden pikkuleipien päälle sulaa suklaata raidoiksi.

Harmaata, harmaata...

...vaan ei ollenkaan ikävässä mielessä. Tekemieni harmaiden pitsisten enkelinsiipien myötä rupesi tekemään mieli saada lisää harmaata väriä sisustukseen. Niinpä sitten ompelin samaisesta pitsikankaasta kapeat sivuverhot makuuhuoneen ikkunaan. Ensin nämä tuntuivat hivenen oudoilta kun aikaisemmin oli vaaleat verhot, mutta nyt kun silmä on tottunut niin tykkään kovasti.

Kangasvarastostani löytyi juuri sopivan kokoinen pala harmaata raitakangasta josta ompelin keittiön puusohvaan uuden päällisen. Senkin ilme muuttui kertaheitolla.

Myös harmaa kynttilä ympärillään kuivattuja oreganon kukkia saa toimia jonkin aikaa ihan vaan koristeena ennen polttamista.

Korutelineet ja jämälankasukat

Moikka vaan! Kylläpäs aika menee nopeasti taas on viikko vierähtänyt edellisestä postauksesta. Joskus aikaa sitten tein itselleni korutelineen johon ohjeen löysin Sisusta Tildan tapaan-kirjasta (kuvassa taaempi). Toisen valmistin lahjaksi vinkin perusteella, olisi kuulemma mieleinen.

Käsityöharrastus on kyllä mukavaa, mutta täytyy myöntää että välillä ärsyttää kaikki nurkissa pyörivä ylijäänyt materiaali. Eihän niitä nyt voi poiskaan heittää kun joku päivä niille voi vielä löytyä käyttöä:).  Esimerkiksi nyt kun neuloin pojalle jämälankasukat, joista tuli kovasti mieluisat.

Viinirypälemehua mehumaijalla

Tänä syksynä meillä ihan jännitettiin että kerkiääkö viinirypäleet kypsyä ennen pakkasia. Ja kyllä vaan juuri ja juuri ehtivät. Tänään niitä sitten keittelin mehuksi mehumaijalla. Elikkä ensin poistin rypäleistä muutamia huonokuntoisia, sitten huuhtelin ne lävikössä ja laitoin sokerin kera mehumaijaan. Maijaan mahtui 2 kg rypäleitä ja sokeria laitoin 8 dl. Puolituntia keittelin ja sitten laskin mehun kannuun ja kaadoin takaisin maijaan. Näin sokeri tasaantuu. Sen jälkee  mehu oli valmista pullotettavaksi hyvin pestyihin ja kuumennettuihin pulloihin. Sitten vain nauttimaan. Nyt on kaikki tämän syksyn mehut keitelty ja maijan saa pakata odottamaan ensi syksyä. Mukava määrä mehuja kertyikin, makuina viinimarja, aronia, puolukka sekä viinirypäle.

Enkelinsiivet

Mielessä on pyörinyt jo pidemmän aikaa idea että yrittäisin tehdä itse pitsiset enkelinsiivet. Saisihan tämmöiset sisustuskaupasta valmiinakin, mutta on niin paljon kivempi tehdä itse kuin ostaa valmista. (Tämän olen todennut ennenkin.) Koko iltahan näiden värkkäämiseen meni, mutta lopputulokseen olen kovin tyytyväinen.

 Ensin taivuttelin paksusta rautalangasta siipien muodon. Pitsistä leikkasin reilusti siipiä suuremmat palat, jotka ompelin käsin kiinni rautalangan ympärille ja lopuksi leikkasin ylimääräisen pitsin pois.