Kuinka ollakaan miehellä oli sellainen mukanaan eräänä päivänä kun hän tuli töistä.
Arvatenkin olin kovin mielissäni tästä löydöstä.
Mies hiekkapuhalsi vanhat maalit sekä ruosteet pois rungosta ja ruiskumaalasi sen.
Poika sahaili sopivat laudat jotka maalasin ja mies sitten kokosi pöydän valmiiksi.
Yhteistyönä syntyi kätevästi tämä pöytä.
Kissaherran ruokakupit "hopeatarjottimella" löysivät paikkansa polkusimen päältä ja
hetken tutkittuaan kisu hyväksyi uuden järjestelyn. Kyllä nyt kelpaa syödä kun oikein
hienosti tarjoillaankin.
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti